Tällä sivulla tulemme esittelemään Pantterien valmennusta ja jakamaan valmentajiemme ajatuksia toiminnan kehittämisestä

Mike King- koripallo elämäntapana

 

Panttereissa jo viimekaudella C-A poikien päävalmentajana ja C-tyttöjen päävalmentajana aloittanut Mike on luonut lyhyessä ajassa seuraan upeat C-ja B-tytöt ja jatkanut A-poikien kehittämistä, jossa kärsivällinen työ alkaa  tuottaa askel askeleelta erinomaista tulosta. Seuran vanhempien junioreiden toiminta oli muutaman vuoden seurassa täysin katkolla ja joukkueet on nyt rakennettu lähes täysin uudelleen kolmen vuoden aikana.  Avainsanoja ovat olleet yhteishenki, tekemisen meininki ja valmennuksen ammattitaito. Kun joukkueet on lähdetty rakentamaan lähes nollasta, oleellista on ollut tarjota yksilölähtöistä valmennusta, jossa jokainen pelaaja on lähtenyt nopeasti kehittymään omasta lähtötasostaan ylöspäin. Harjoittelumotivaatio kasvaa kokoajan ja pelaajat haluavat ylittää itsensä joka kerta. Lopputulos rakentuu, kun aika on kypsä.

Miken valmennusfilosofia on ollut omiaan haasteelliseen tehtävään: hän haluaa luoda hyvän perustan, ympäristön, joka rohkaisee urheilijaa oppimaan ja kehittymään. Oleellista on positiivinen oppimisympäristö hyvinä ja huonoinakin hetkinä. Hän kannustaa pelaajaa ja tiimiä tekemään parhaansa – työ tehdään tiimille. Hävittiin tai voitettiin, olemme ylpeitä siitä mitä teemme, kun teemme sen täysillä, kaiken antaen. Koripallo on pitkälti perusasioita: pelinlukeminen, kuunteleminen ja esimerkistä oppiminen.

 

 

Pelaaja Mike – vakuuttava kansainvälinen kokemus

Mike on pelannut koripalloa kovassa seurassa useassa eri maassa ja kovatasoisissa joukkueissa. Tämä on kasvattanut hänen näkemystään koripallosta pelaajan, tiimien ja organisaatioiden toiminnoista. Vastaan on tullut onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kokemuksia. Miken ansiolista pelaajana on pitkä ja vakuuttava. Tässä poimintoja hänen, jo lähes kaksikymmentä vuotta kestäneestä pelaajaurastaan:

Kotijoukkueessa University of Illinois-Chicagossa aloitusviisikossa 1995 alkaen, Kiinassa (Zhejiang CBA, aloitusviisikossa), Meksikon mestaruus sarjatasolla, sopimuksia Euroopassa (Ranskaan, Kreikkaan ja Italiaan) ja lopulta Suomeen, ensimmäiseksi Joensuun Katajaan 2008. Mike on aloitusviisikkopaikkojensa lisäksi kiertänyt areenoja myös kaksi kautta Harlem Globetrottersseissa 2000-luvulla!

Valmentaja Mike – kohti HKVT tasoa

Mike sanoo nauttivansa työn tekemisestä. Valmentajana on oltava valmis sitoutumaan 110 % jokaiseen pelaajaan ja tiimiin, kuunnella ja ruokkia unelmia, auttaa niiden toteutumisessa. Mike toteaa, että hänen matkansa valmentajana on oppia kuuntelemaan mitkä asiat kutakin urheilijaa motivoi, mistä hän ei pidä ja mitä hän tarvitsee avukseen matkaan, joka kestää koko elämän. Valmentajana Mike on ehtinyt hankkia kokemusta Jyväskylässä, Keravalla ja Porvoon Tarmossa. Lisäksi hän on valmentanut koripalloleireillä mm Kuortaneen Urheiluopistolla.

”Olen pelaajana erittäin kilpailumotivoitunut ja voittaminen ottelussa on tärkeää, mutta enemmän kuin rakentaakseni yksinomaan voittavia joukkueita, haluan valmentaa jokaisesta pelaajasta mahdollisimman hyviä pelaajia. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen peli on tapa oppia ja sen pitää olla sitä joukkueen kaikille pelaajille. Jokaisen pelaajan on saatava mahdollisimman paljon peliaikaa kehittyäkseen. Mutta on myös muistettava, että erinomaisen pelaajan tunnistaa siitä, että hän ei ole itsekäs vaan pelaa joukkuetoverille ja tiimille. Pelaajaksi kasvetaan vuosien ajan, ei yhden pelin, turnauksen tai kauden aikana.”

Valmentaja roolimallina

Mike pitää tärkeänä sitä, että valmentaja muistaa kaikissa tilanteissa olevansa roolimalli. Hän toimii mallina koripalloilijasta, valmentajasta ja aikuisesta. Junioreiden valmentaja joutuu usein puuttumaan asioihin, jotka eivät liity koripalloon vaan kasvattajan rooliin. Mike odottaa hyvää käytöstä kaikilta. Kukaan ei kuitenkaan ole virheetön ja huonoja päiviä on kaikilla. Mike ei pelkää avoimesti myöntää ja keskustella pelaajien kanssa, jos oma harmitus tai paha mieli on näkynyt liikaa. Tärkeintä on olla aito. Pelaajillakin on siihen oikeus. Positiivisuudella ja hyvällä saa kuitenkin paljon enemmän aikaan kuin ärjymisellä ja negatiivisuudella.

Miken verkostot

Mike on uransa aikana auttanut monia pelaajia löytämään paikkansa mm Euroopan liigassa. Tämä verkosto ja hänen yhteytensä USA:ssa voivat avata mahdollisuuksia myös nuorille pelaajalahjakkuuksille.

Nyt tavoitteena on kuitenkin nostaa pantterijuniorit SM tasolle, tiimi kerrallaan. Tämä on täysin mahdollista eikä enää niin kaukana kuin vielä vuosi sitten.

Töitä täytyy tehdä - yhdessä junnujen kanssa - tekemisestä nauttien.

 

Pantterikasvatti on tullut takaisin – parhaaksi juniorivalmentajaksikin tituleerattu Aki ”Tuppis” Tuppurainen on tullut kasvattamaan koripalloilijoita koko sydämellään.

 

Moni tätä lukeva vanhempi ei ymmärrä mitä tapahtuu, kun seurassa kohistaan ”Aki tulee, Aki tulee”. Moni poika tai tyttö ei tiedä kenestä on kyse, kun seuran C-pojat saavat uuden valmentajan.

Toisaalta moni myös tietää ja tuntee yhden kaikkien aikojen juniorivalmentajan, tarinan hienosta miehestä, Pantterikasvatista vailla vertaa. Tässä tarinaa niille, jotka eivät vielä Tuppista tunne. Tarina kertoo vaatimattomasta miehestä, joka ei puhu itsestään vaan uransa aikaisista tärkeistä ihmisistä, valmentajistaan ja valmennettavistaan. Hän puhuu elämästä ja koriksesta niin, ettei aina tiedä kummasta on kyse. Ja tästä tarinasta ei vaan voi tehdä lyhyttä. Varautukaa koripallon yliannostukseen!!

Pelaajana kaikki alkoi

Tuppis rakastui neljäkymmentä vuotta sitten lajiin nimeltä koripallo ja seuraan nimeltä Pantterit. Paikka oli Jakomäen ala-aste, seura Nuorten koripalloliiga (NKL), valmentajina Kai Hagelberg ja Antero Savolainen.

Seurasta tuli yhdistymisen myötä NKL-Pantterit, sittemmin Pantterit. Aluejoukkueessa aloittanut Aki ohjattiin 7-vuotiaana ikäryhmän edustusjoukkueen harjoituksiin Sakaran ala-asteelle Vesalaan, jossa tuolloin valmensi Ari Suihkonen. Aki pääsi satunnaisesti mukaan vuotta vanhempiin ja nauttimaan myös mestari Ari Heinosen (Renen, kts alla esittely) sekä Asko Rötsän valmennuksesta. Pienen pojan matka alkoi ja päättyi Pantterit-pelaajan polulla ja Aki koki kaiken, mitä tuolloin Suomen menestyksekkäimmässä seurassa ja joukkueessa vain voi kokea aina A-poikiin asti. A-pojissa valmentajana oli muuten Vesa Wallden alias Puke, nykyinen koripalloliiton toiminnanjohtaja.

Treenien kautta koko Itä-Helsinki tuli tutuiksi: Laajasalon palloiluhallilta Keinutien kouluun. Saipa Tuppis nauttia hieman ekstraakin, kun tuli kutsu Kisahalliin maajoukkuevalmentajien Petteri Pettersenin ja Seppo Sonkerin vetämiin harjoituksiin, idoliemme Risto Lignellin, Antti Zittingin ja monen muun jälkeen.

Valmentajana Itä-Helsingissä

Valmennukseen Tuppis "eksyi", kun Veijo Nielsen pyysi häntä opastamaan käännöksiä Jakomäen ala-asteelle.  Nielsen toimi Panttereissa suurena esikuvana kaikille, sekä valmentajien että pelaajien kouluttajana. Aito Kotkan koripallokasvatti, joka loi Itä-Helsinkiin loistavien koripalloihmisten kanssa jotain suurta. Pian Tuppis huomasikin olevansa aluejoukkuevalmentajan apulainen ja kiinnostunut valmennuksesta.

”Malmille perustettiin tuohon aikoihin MaSu, jonka luojana oli Pyry-Matti Vasama, niin ikään Panttereiden juniorivuosien valmentajaesikuva. Toinen suuri tekijä seuran takana oli Helsingin NMKY:stä Erkki Koivisto-Rajala (Kora). Molemmat ovat nykyisin Biddy Basketin puuhamiehiä. Malmin palloiluhallin sivuoven avauduttua ja ykköskentän valmistuttua pääsin tutustumaan loistavaan aloittavaan valmentajaan Namikasta Pekka Hartikaiseen, Teemu Ketolaan ja "mentoriimme" Koraan. Tuolloin olimme aloittavia valmentajia, vaikka mielestämme valmiita. Enkä voi unohtaa ilopilkkuamme Harri Lindiä, saati nykyistä Mister MaSua Birger (Puppe) Holmbergiä. Seura-aktiivina toimi tuolloin nykyinen MaSun puheenjohtaja Tero Vaelma. Yhdessä tehden näimme menestykset seurana ja menestyneet pelaajat isommissa haasteissa, mm. Levä ja Koponen miesten sarjoissa.” -muistelee Tuppis antaumuksella.

Tuppis toimi viimeksi Panttereiden aluevalmennuksessa 2008 ja vastuuvalmentajana -93 ja -94 B-pojissa SM sarjassa.  Samoihin aikoihin hän kävi tutustumassa naisten valmennukseen Namikassa Esa Kiviojan kanssa ja seurasi sivusta tuon ajan Suomen huippuvalmentaja Dettmanin tekevän mm: Wartti ikoni Hannu Ahosen (Nunna) kanssa menestystä miehissä. Wartin toiminnanjohtaja Edwin Eklund (Edi), houkutteli Tuppiksen lopulta Warttiin. Pekka Rankinen ehdotti tyttöjen valmennusta ja yhdessä monen muun silloisen valmentajan kanssa luotiin pienestä seurasta iso, jossa tytöt voittivat lopuksi kaikki, mitä voitettavissa oli. Alkoi unelmointi vahvasta A-tyttötoiminnasta, josta syntyi Capitals-Akatemia, kiitos Wartin, Kapon ja Namikan. Tarkoitus oli tukea seuroja ja mahdollistaa huippujen harjoittelu ja pelaaminen A-tytöissä ja naisissa.

Pelaajamuistoja matkan varrelta

”Muistan odottaneeni Koposta koulusta autolla sateessa ehtiäksemme peliin Myyrmäkeen. Muistan myös toiveen, josta uskon Koposen äidin Sonjan olevan erimieltä nyt mummona. Jalkapallo vai koripallo? Nyt tuo mies on koripallon ammattilainen ja tuore isä!”

”Muistan keskustelut Riitta Lakaniemen, Pantterien SM naisten ja naisten maajoukkueen pitkäaikaisen fysioterapeutin kanssa. Riitan tytär Noora harrasti voimistelua ja lupasin Riitalle, että Noorasta tehdään koripalloharrastaja, jos Riitta saa edes kerran houkuteltua Nooran Keinutien saliin. Harjoittelimme kuukausia perusasioita, kun muut olivat lajitaidoissa edellä. Nyt hän on viime vuoden naisten SM-hopeamitalisti ja edelleen koripallossa mukana, vaikka aloittikin lajin "myöhään".

Mikä on elämässä tärkeää

Koripallo on ollut Tuppiksen mukana neljäkymmentä vuotta, josta viimeiset reilut kaksikymmentä hän on vain valmentanut. Kolmenkymmenen vuoden ajan on rakas vaimo sietänyt tämän "huumeen" nimeltä koripallo. Hänen poikansa ja kaksi tytärtään ovat myös kokeilleet lajia ja Pantteri-paitaa. Mies on myös kahden pojan isoisä (Vili 2 v ja Emil 1,5 v) ja ensimmäiset pallot on jo ostettu!

Mitaleja ja pokaaleja hän ei sano muistavansa vaan hän muistaa ihmiset, jotka seuroissa ovat tehneet seuran ja lajin eteen töitä. Heitä on aina ilo tavata. Upeat  ihmiset ovat opastaneet häntä koripallouralla juniorivalmentajaksi. Hän toivoo oppimisen jatkuvan edelleen ja jos hän onnistuu samaan muutaman ihmisen matkallaan humaltumaan koripallosta ja Panttereissa pelaajana, valmentajana, toimitsijana, seura-aktiivina, tukijana tai katsojana, on matka tuottanut hyvää.

”Lajiliitto on muistanut minua hopeisella kunniamerkillä ja kannan sitä ylpeästi, aivan kuten kannan kasvattiseurani Pantterien-logoa.”

Paluu Panttereihin

Pantteri-polku on ollut iso osa Tuppiksen elämää. Nykyinen kutsu Panttereihin tuli tunteja ennen kuin Aki oli mielessään jo menossa toiseen seuraan, mutta Markku Rannan ja Saara Laitisen kertomat siitä, mitä ollaan tekemässä, loivat taas halun osallistua johonkin itseään suurempaan tarinaan koripallossa ja Panttereissa. Aki luottaa täysin siihen mihin on nyt sitoutunut Markun kanssa. Hän tuntee Markun pitkältä ajalta. Hän tutustui Markkuun, kun hän mm oli A-poikien valmentajana Panttereissa, sekä toimi Tomi Mobergin kanssa valmennuspäällikkönä.

Rakkaudesta lajiin ja seuraan olen mukana taas!

Kiitän seuraa mahdollisuudesta palata Pantteri-luolaan! - Junnu Coach Tuppis

 

Ari Heinosen kiinnitys Pantterityttöjen päävalmentajaksi mikro- ja minitytöissä on pitkäntähtäimen projekti.

 

Ari "Rene" Heinonen on toiminut valmentajana sen verran kauan, että pyytäessämme pientä kertomusta omasta urastaan koripalloilussa vaikeutena oli saada kertomuksesta lyhyt. :)

Mistä kaikki alkoi?

Renen aloitti 17 -vuotiaana Kontulan aluejoukkueen valmentajana. Oppi-isänä hänellä oli tuolloin legendaarinen Veijo Nielsen, NKL-Pantterien toiminnan vahva kehittäjä.

Vuosien varrella Rene on valmentanut eri-ikäisiä poika- ja tyttöjoukkueita Panttereissa ja Wartti Basketissa. Saavutuksina on mm useita eteläisen alueen mestaruuksia, kaiken värisiä SM-mitaleita ja Scania Cup –mitaleita sekä kansainvälisen turnauksen voitto Saksassa.

"Valmennusfilosofiaani olen saanut vaikutteita monelta huippuvalmentajalta mm. Robert "Petteri" Pederseniltä, Suomen koripallon isältä.

Petterin kanssa kävin monien tuntien kahdenkeskisiä keskusteluja ja seurasin hänen valmennustaan. Niitä asioita olen soveltanut omaan valmennukseeni, jossa kaikki joukkueeni opettelevat samat asiat edeten askel kerrallaan. Pelin lukemisen opettelu pallollisena ja pallottomana on vaikein haaste junnuille ja sitä harjoitellaankin pienestä pitäen. Nykyisen toimintani perustana on myös pitkälti Pekka Hartikaisen oppikirja", Rene kertoo.

Koripallovalmentajan persoona ja ammattitaito

Rene on persoonana rauhallinen, selkeä ja huolellinen. Hän valmentaa kaikkia nuoria tasapuolisesti ja antaa aikaa jokaiselle juniorille niissä asioissa, joita juuri hän tarvitsee. Rauhallisen olemuksen alle kätkeytyy paljon osaamista, kypsyyttä ja ammattitaitoa, josta Rene ei selvästi halua tehdä numeroa tai mainostaa sitä. Rene antaa työnsä tulosten lasten ja nuorten koripalloilussa puhua puolestaan. Ja ne tulokset ovat vakuuttavia.

"Koulutusta koripalloiluun olen hankkinut aluksi pelaajana, sitten apuvalmentajana edeten päävalmentajaksi ja suorittanut ns. vanhan mallin koulutuksen B-tason valmentajaksi. Lisäksi olen osallistunut erilaisiin nuorisokoulutuksiin ja valmennusklinikoihin sekä oppinut eri huippuvalmentajilta vuosien varrella paljon", toteaa Rene.

Mitä tänään?

Renen tavoitteena Pantterien mikro- ja mini-ikäisten tyttöjen päävalmentajana on tehdä tytöistä urheilijoita ja sitä kautta hyviä koripalloilijoita, saada tytöt rakastamaan koripalloa ja pysymään lajin parissa. Rakkaus lajiin ja sitoutuminen siihen on yksi tärkeä tavoite urheilullisuuden kehittämisen lisäksi. Siksi hän haluaa myös sitoutua työhön Panttereissa pitkäjänteisesti ja on tyytyväinen siihen, että myös seura haluaa sitoutua häneen. Seuravalmennuksen lisäksi hän toimii myös tyttöjen päävalmentajana Biddy Basket:ssa.

Panttereissa voimme taata tytöllesi parhaan mahdollisen valmennuksen.

Mitä Rene ei valmenna, sitä tyttösi ei tarvitse.

 

Pantterien mikro- ja minipoikien päävalmentajaksi on kiinnitetty HKVT, Markku Ranta.

 

Markku on suomalaisena valmentajana erinomainen esimerkki pitkän linjan valmentajasta, jolla on kokemusta niin pelaajan (juniorina ja miesten valtakunnallinen 1-divari) kuin valmentajan näkökulmasta. Hän aloitti koripallon vuonna 1965 Kiri-60:ssä ja pelaajauran jälkeen hän toimi seuravalmentajana suorittaen 2-tason (B-tason) valmentajatutkinnon jo vuonna 1977. Kiri-60 valmentajana Markku toimi aina 90-luvulle asti oman työuransa (Nyk. Käyttöinsinööri/ Aalto-yliopisto) ohessa. Vuonna 1997 hän siirtyi Visa-Basketin riveihin ja suoritti Huippukoripallovalmentajan tutkinnon (HKVT) 2001, jonka jälkeen hän aloitti Visa-Basketin valmennuspäällikkönä ja miesten joukkueen valmennuksessa. Markun rooliin kuului tuolloin myös yhteistyöhanke Diakonissalaitoksen kanssa, Visa-projekti. Tavoitteena maahanmuuttajien kotouttaminen koripallon avulla.

Vuosina 2003 -2005 Markku toimi Koripalloliiton liittovalmentajana ja siirtyi tämän jälkeen vuonna 2005 Panttereihin 1992 ikäluokan vastuuvalmentajaksi ja toimi vuosina 2008 - 2010 myös miesten edustusjoukkueen ja A-poikien päävalmentajana. Markulla on tuolta Panttereiden suuruuden ajalta kokemusta myös Panttereiden aluevalmennuksesta ja aluetoiminnasta.

Panttereista Markku siirtyi Malmin Super-Koriksen valmennuspäälliköksi valmentaen myös nuorempia junioreita vuosina 2010–2013. Viime vuodet Markku on valmentanut MaSu:n A-poikia.

Markku palaa Panttereihin mielellään ja kokee sisääntulonsa mikro-minipoikiin helpoksi tavattuaan nykyiset valmentajat. Valmentaja Milla Karhulla on vahva koripallotausta ja tuntemus pojista. Hän tulee toimimaan työparina Markulle ja kaikki mukana olevat muut valmentajat vahvistavat tiimiä erinomaisesti. Markulle on nyt tärkeää oppia tuntemaan kunkin pojan persoona ja vahvuudet hyvin, jotta hän pystyy mahdollisimman nopeasti tukemaan jokaista yksilöä parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä hän kuuntelee herkällä korvalla työpariaan ja tekee omaa analyysiään pojista.

Markun ajatuksia valmennuksesta:

”Olen sitä mieltä, että koripallovalmennuksessa pitää siirtää valmennuksen painopiste joukkueen valmentamisesta enemmän yksilöiden valmentamiseen. Sen keskuksena on pelaajan henkilökohtaisen vastuunoton lisääminen. Tämä muuttaa jokaisen pelaajan roolia aktiivisemmaksi. Pelaaja ei ole vain ylhäältä käskytetty valmentajan objekti, vaan hänet haastetaan ajattelemaan ja uudenlaiseen vastuunottoon. Hän on oman tekemisensä subjekti, vaikuttaja. Kaiken lähtökohtana on pelaajan asiantuntijuuden kunnioittaminen ja henkilökohtaisen vastuunoton lisääminen.”

Lisää Markku Rannan ajatuksia ja valmennusfilosofiaa pääsevät ensimmäisinä nauttimaan mikro-minipojat, mutta myös seuran muut juniorit/ valmentajat erilaisissa koulutustilaisuuksissa tulevien kuukausien ja kausien aikana.

Matka menestykseen voi alkaa!